Espressomutsi

Blogi perhearjesta, onnellisuudesta ja unelmista. Sormiruokailua, kestovaippoja ja kantamista. Kirjoittaja on 27-vuotias äiti ja vaimo.

Leikkejä vauvan kanssa

Leikkejä vauvan kanssa

Vauvavuoden aikana tapahtuu niin käsittämättömän paljon kaikkea! Lapsi kehittyy hurjaa vauhtia, ja muutos pienestä tuhisevasta nyytistä aktiiviseksi kävelemään opettelevaksi pieneksi ihmiseksi on valtava. Kehityspyrähdyksiä tulee jatkuvasti ja jokaisen aikana opitaan valtava määrä uusia taitoja. Niinkuin meillä opittiin eilen kiljumaan oikein kunnolla.

Kirjoitinkin aikaisemmassa postauksessa, että vietämme arkisin paljon aikaa kotona. Päiviin kuuluu paljon touhua ja leikkiä. On ollut ihana huomata, että vauva hakee jo mukaan omiin leikkeihinsä, juuri nyt on parasta kun äiti tai isi nostaa lelun lattialta. Ajoittain vauva nauraa itse omille jutuilleen ja minä kiiruhdan katsomaan mikäs juttu tällä kertaa niin kovin naurattaa. Muutamista yhteisistä leikeistä on muodostunut ihan suosikkeja.

Leikkejä vauvan kanssa

  • Hämä-hämähäkki. Laulan laulun ja samalla kiipeilen sormilla poitsun reisiä pitkin. Auringon kohdalla nostan käden ylös auringoksi ja lopuksi kutitus. Takuuvarma nauru luvassa jo kun nostan käden ilmaan.

  • Kukkuu -leikit. Oikeastaan missä vain ja miten vain. Käsillä kasvot piiloon ja kukkuu kurkistus, oven taakse piiloon ja sieltä kukkuu kurkistus.

  • Piilossa leikki. Poitsu on alkanut etenkin vaipanvaihdon yhteydessä kiskomaan harsojaan ja vaatteitaan kasvoilleen. Nykyään kysyn aina kuka siellä, ja nykäisen harson pois. Se naurattaa.

  • Kopotikopoti ratsastusleikki. Laitan poitsun polvien päälle ja nostelen jalkoja vähän, mutta nopeasti, samalla sanon kopotikopti, kunnes lopuksi huudetaan hui ja nostetaan poitsu korkealle ylös. Tämä ei toimi väsyneenä, mutta sitäkin paremmin kun virtaa riittää!

Vauvan mobile oli pienempänä ihan suosikki ja sitä jaksoi ihmetellä pitkään.

Vauvan mobile oli pienempänä ihan suosikki ja sitä jaksoi ihmetellä pitkään.

Loruleikeistä on ollut ihana huomata, että nyt on alettu muistamaan miten leikit menee ja osataan jo odottaa kutitusta tai hyppyjä. Rauhallisempina hetkinä luetaan kirjoja. Lukuhetkissäkin taitaa tällä hetkellä olla parasta kun saa kääntää itse sivua, tuttuja kirjoja luettaessa osaa jo tunnistaa kun sivu alkaa olla luettu ja laittaa käden valmiiksi sivun päälle. Keskittyminen riittää juuri ja juuri lyhyen kuvakirjan loppuun, kannen kun sulkee on lähdettävä taas liikkeelle.

Kiljumisterveisin,

-Johanna

Raskaushehkua vai hikipisaroiden kiiltoa?

Meidän tavallinen päivä

Meidän tavallinen päivä