Espressomutsi

Blogi perhearjesta, onnellisuudesta ja unelmista. Sormiruokailua, kestovaippoja ja kantamista. Kirjoittaja on 27-vuotias äiti ja vaimo.

Ihana, kamala imetys

Ihana, kamala imetys

Ennen pojan syntymää

Ahdistus. Jos joku sana kuvaa suhtautumistani ajatukseen imetyksestä ennen pojan syntymää, se on ahdistus. Ahdistus omasta kehosta ja oman tilan katoamisesta. Ahdistus ennenkaikkea epätietoisuudesta. Tapoja on monia, asenteita on positiivisia sekä negatiivisia ja imetystarinoita niin monta kun on imetettyjä ja imettäviä äitejäkin.

Raskausaikana ainoa asia, mistä todella stressasin etukäteen oli imetys. Samalla se oli myös ainoa asia, johon en kovin paljoa ennakkoon perehtynyt. En tiennyt asiasta yhtään mitään. Näin bussissa äidin, jolla oli pieni, ehkä kuukauden ikäinen vauva sylissä imetettävänä. Katsoin äitiä ihmeissäni; hän vain siinä rinta paljaana imettää. Ajattelin, etten koskaan kehtaisi imettää muiden nähden.

Imetyksen ensimmäiset päivät

”Puristat vaan siitä rinnasta tipan maitoa, vauvan on helpompi suunnistaa rinnalle”. Okei selvä, näin teen. Ja näin tehtyäni, alkoi meidän ensimmäinen imetys.

Rinnoista tuli maitoa ensimmäisen kerran jo muutama viikko ennen synnytystä. Neuvolassa sanottiin, että joillain tulee maitoa jo ennen synnytystä, toisilla ei. Tietyllä tavalla pahin ahdistus imetyksestä katosi jo näinä hetkinä. Ymmärsin, että maitoa vain tulee, en voi asiaan sen kummemmin vaikuttaa. Ehdin tottua ajatukseen ennen varsinaisen imetyksen alkua.

Poitsu syntyi sektiolla. Sain hänet heti sektion jälkeen ihokontaktiin syliini. Kun minä jäin saliin kasaan parsittavaksi, pääsi poitsu kaikessa rauhassa ihokontaktiin isän kanssa. Nämä ensimmäiset tunnit menivät minulta ohi, mutta jokusen tunnin kuluttua pääsimme perhehuoneeseen ja poitsu rinnalle.

Meillä imetyksen alku sujui hyvin. Näin sen itse koin ja näin myös meidän synnytyspapereissa lukee. Meille tarjottiin tarkempaa imetysohjausta, jota emme kokeneet tarvitsevamme. Muutama imetysasento katsottiin hoitajan kanssa ja imuote oli alusta alkaen hyvä. Ainoa huomio synnärillä imetykseen liittyen oli, ettei imetysväli saisi olla yli 3h. Poitsu oli kovin hyväuninen, joten häntä säännöllisesti herätettiin, mikäli ei itse herännyt.

2FC03157-37AA-4098-A762-243BDACAC96D.jpeg

Imetys kotona

Imetyksen ei kuulu sattua. Itse imetys ei ensimmäisten sekuntien jälkeen satu, mutta voi kyllä nännit olivat todella arat ja kipeät ensimmäiset viikot. Sen muistan lukeneeni ennakkoon, että rasvaus kannattaa aloittaa heti ja tätä noudatin. Aloin rasvaamaan äitiyspakkauksen rasvalla heti kotiuduttuamme.

Muutama viikko meni ja pikkuhiljaa arkuus väheni. Kun imetys ei enään fyysisesti tuntunutkaan miltään, alkoi tuska imetyksen sitovuudesta. Neuvolassa isää varoiteltiin, että alkuun isän rooli on huolehtia että imettävällä äidillä on vettä ja ravintoa. Ja näin ne ensimmäiset viikot menikin. Nukut, imetät, juot, syöt, nukut, imetät, juot, syöt… Vinkki: koita käydä välillä myös suihkussa ja pyörittele mahdollisimman usein käsiä ja hartioita.

Näin kului ensimmäiset kaksi kuukautta vauvan kanssa. Sitten tuli pieni tasaantuminen, iltaimetys ei välttämättä enään kestänytkään kolmea tuntia. Kunnes koitti ensimmäinen selkeästi normaalirytmistä erotettavissa oleva tiheän imun kausi. Voimakkaimmin tämä näkyi muutaman päivän ajan, yhteensä noin viikon. Vauva söi taas ihan koko ajan. Ja ei, maito ei lopu tässä kohtaa, vauva tilaa maitoa lisää kasvavaan energiatarpeeseen. Kun maidontuotanto tämän seurauksen lisääntyy, tiheä imu myös rauhoittuu.

Tiheän imun kaudet on aiheuttaneet omassa kropassa voimakasta uupumuksen tunnetta. Uupumuksen tunne on alkanut helpottamaan syömällä reilusti enemmän. Hankalimpina aikoina imettäessä on ollut ihan fyysistä pahoinvointia, huimausta ja oksettavaa tunnetta. Tähänkin on auttanut äidin kaloriensaannin reilu kasvatus, eli riittävästi aterioita ja helppo keino on lisätä laadukasta rasvaa, esimerkiksi ruokalusikallinen oliiviöljyä kerran päivässä jonkin aterian sekaan.

3 kuukauden tiheän imun kaudesta selvittyämme alkoi pikkuhiljaa imetyskertojen kesto lyhentyä. Määrällisesti kertoja ei ollut vähemmän, mutta ajallisesti yksi kerta sujui jo huomattavasti nopeammin. Tässä vaiheessa jaksoimme jo enemmän liikkua myös kodin ulkopuolella ja huomasin itse olevani se bussissa imettänyt äiti. Imetin kotona ja kylässä ihan sielä missä satuimme vauvan kanssa olemaan. Imetin kaupassa, kahvilassa, ravintolassa, junassa, sielä missä vauva sitä tarvitsi.

Miten koen imetyksen nyt

Imetys on maailman luonnollisin asia. Täysimetin poikaa ensimmäiset 6 kuukautta. Välillä maito annettiin pullosta pumpattuna, mutta 98% ruokailuista imettäen. Voin sanoa olevani jonkin asteinen laktivisti. Surettaa, miten negatiivinen asenneilmasto imetyksen ympärillä on. Imetys on ennenkaikkea ravintoa äidiltä vauvalle. Imetys on myös rakkautta ja läheisyyttä. Mitä voimakkaammin olen hyväksynyt vauvantahtisuuden ja imetyksen, sitä vahvemman siteen olen vauvaan saanut.

Meidän tavoitteena on imettää ainakin WHO:n suosittelema 2 vuotta, toivottavasti tähän pääsemme.

-Johanna

Linnaretkellä vauvan kanssa Kastelholman linnassa

Linnaretkellä vauvan kanssa Kastelholman linnassa

Sormiruokailijan suosikkiateriat 7 kk iässä

Sormiruokailijan suosikkiateriat 7 kk iässä